perjantai 9. marraskuuta 2012

Marie x Kyo ~ 1

Istuin sängylläni ja vedin syvään henkeä. Lempeä kevättuuli puhalsi keveästi auki olevasta ikkunasta ja sai hiukseni leijailemaan mukanaan. Läksykirjat lepäsivät avonaisina vieressäni ja kynä niiden vierellä, koskemattomana. Halusin kuulla äänesi, olin epätoivoinen. Elin haavemaailmassa ikuisten ajatusteni vankina. Uneksin sinusta päivät pitkät. Katselin sinua koulussa, salaa tietenkin. Olin aivan liian ujo puhumaan. Kun vain ajattelinkin sinulle puhumista, tai edes vieressäsi seisomista, käteni tärisivät hullun lailla. Sydämeni hakkasi kuin viimeistä päivää. Ajatukseni menivät sekaisin, en kyennyt tekemään mitään. Niin minulle kävi aina kun vain katseemme kohtasivat. Halusin tunnustaa sinulle kaiken, alusta lähtien. Olin jo vuosia haikaillut perääsi, toivonut että joskus edes katsoisit minuun päin. Mutta miksipä katsoisitkaan, kun en kauniskaan ole. Saisit kenet tahansa, tuskin tyytyisit tällaiseen runoja rustaavaan naapurintyttöön.

Käteni kurotti vierelläni lojuvaa kynää kohden. Kapeat sormeni kietoutuivat köynnösmäisesti sen ympärille ja nostivat sen ilmaan tarkkojen silmieni tutkittavaksi. Tavallinen mustekynähän se oli. Sain sen muutama vuosi sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Kääntelin kynää sormissani. Havaitsin kultaisen tekstin kynän reunassa.
"La verdad..", kuiskasin ääneen. Totuus. Sitä sanat tarkoittivat. Huokaisin syvään. Elämä tuntui turhalta, jokainen päivä oli toisensa kaltainen. Istuin vain kotona, ainoana seuranani olivat kuluneet koulukirjat.

Irtauduin haavemaailmastani säpsähtäen. Puhelimeni värisi peitolla. Kurtistin kulmiani hämmästyneenä. Kuka oikein soittaisi, varsinkaan tähän aikaan? Nappasin puhelimen käteeni ja tuijotin sen kirkasta näyttöä. Minulle täysin tuntematon numero. Varmasti jokin lehtikauppias.. Heilautin hiukseni toiselle olalleni ja ajattelin, että eipä minulla hävittävääkään ollut.
"Marie", vastasin tyynellä, välinpitämättömällä äänellä. Pyörittelin edelleen mustekynää kädessäni. Tuijotin valkoisella seinällä sijaitsevaa kelloa, keskityin sen hiljaiseen raksutukseen.

"Tuota.. Anteeksi näin myöhäinen soitto.. Kyo täällä".





2 kommenttia:

  1. AAAAAA ihana alku <3 jäi sellaseen kohtaan että tekee heti mieli lukea lisää :D Kirjoitakirjoitakirjoitaa! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäsit ^-^ Kuten tossa fb:n puolella jo laitoinki, ni tästä ei välttämättä tuu suoraa jatkoa, vaan lyhyitä (ja ehkä pidempiäkin) pätkiä näistä kahdesta. Ja monista muista! C:

      Poista