Käteni kurotti vierelläni lojuvaa kynää kohden. Kapeat sormeni kietoutuivat köynnösmäisesti sen ympärille ja nostivat sen ilmaan tarkkojen silmieni tutkittavaksi. Tavallinen mustekynähän se oli. Sain sen muutama vuosi sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Kääntelin kynää sormissani. Havaitsin kultaisen tekstin kynän reunassa.
"La verdad..", kuiskasin ääneen. Totuus. Sitä sanat tarkoittivat. Huokaisin syvään. Elämä tuntui turhalta, jokainen päivä oli toisensa kaltainen. Istuin vain kotona, ainoana seuranani olivat kuluneet koulukirjat.
Irtauduin haavemaailmastani säpsähtäen. Puhelimeni värisi peitolla. Kurtistin kulmiani hämmästyneenä. Kuka oikein soittaisi, varsinkaan tähän aikaan? Nappasin puhelimen käteeni ja tuijotin sen kirkasta näyttöä. Minulle täysin tuntematon numero. Varmasti jokin lehtikauppias.. Heilautin hiukseni toiselle olalleni ja ajattelin, että eipä minulla hävittävääkään ollut.
"Marie", vastasin tyynellä, välinpitämättömällä äänellä. Pyörittelin edelleen mustekynää kädessäni. Tuijotin valkoisella seinällä sijaitsevaa kelloa, keskityin sen hiljaiseen raksutukseen.
"Tuota.. Anteeksi näin myöhäinen soitto.. Kyo täällä".
AAAAAA ihana alku <3 jäi sellaseen kohtaan että tekee heti mieli lukea lisää :D Kirjoitakirjoitakirjoitaa! ^^
VastaaPoistaKiva jos tykkäsit ^-^ Kuten tossa fb:n puolella jo laitoinki, ni tästä ei välttämättä tuu suoraa jatkoa, vaan lyhyitä (ja ehkä pidempiäkin) pätkiä näistä kahdesta. Ja monista muista! C:
Poista