Riley x Declan ~ 1

(Declanin näkökulma.)

Pörrötin mustia hiuksiani ja jatkoin tyhjän sivun tuijottamista. Pyörittelin lyijykynää pitkissä sormissani. Kyllä, tein läksyjä. Tai ainakin yritin. Ajatukseni tosin liikkuivat aivan jossain muualla. Näin eilen kun sinä tulit lenkiltäsi huoneeseemme. Sisäoppilaitoksessa kun opiskelimme. T-paitasi oli liimautunut ihoosi kiinni, myötäillen täydellistä kehoasi. Huuliltani pääsi syvä huokaus. Kun tulit ovesta sisään, tuijotit minua uupuneena ennen suihkuun marssimista. Ja tosiaan.. Se näky kun palasit kylpyhuoneesta, vain bokserit ylläsi. Muistikuvat saivat kuolani valumaan. Kynä tipahti kädestäni ja vieri pöytää pisin lattialle. Tuijotin seinää kuin hypnoosissa. Tunsin käsieni tärisevän. Hengitykseni tiheni. 

Ja samalla ovi aukeni. Astuit sisään muina miehinä ja heitit laukkusi lattialle oven viereen. Käännyin katsomaan sinua nälkäinen katse silmissäni. Huomattuasi minut jäit seisomaan paikallesi yllättyneenä. Puna kohosi kasvoilleni ja laskin katseeni nolona lattiaa kohden. Kävelit luokseni ääneti ja kumarruit kasvojeni tasolle. Hymy kohosi, ah, niin täydellisille huulillesi. Kosketit leukaani hellästi ja nostit kasvoni omiasi kohden. En kyennyt kuin tuijottamaan enkelinkasvojasi. Kiihkeä hengitykseni oli huoneen ainoa ääni. Lopulta äänesi rikkoi hiljaisuuden.

"Tämä on.. aikuisten suudelma", kuiskasit ja painoit huulesi omiani vasten. Ajattelin olevani kolmannessa taivaassa. Vastasin suudelmaasi yllättyneenä, tämän olisin viimeiseksi uskonut tapahtuvan. Kiersin toisen käteni niskasi taakse, otin kevyesti kiinni vaaleista hiuksistasi. Tunsin kielesi koskettavan huuleni reunaa, se sai vain otteeni hiuksissasi lujenemaan. Kiersit omat kätesi ympärilleni ja nostit minua juuri sen verran, että saimme kaaduttua viereiseen sänkyyn. Makasin nyt päälläsi, joskaan en näyttänyt olevan sinulle liian painava. Sormeni hakeutuivat omiesi kanssa lomittain. Suudelmamme vain syvenivät. Vedit kravattini pois yllättävän hellin ottein ja ryhdyit availemaan kauluspaitani nappeja. Olit siinä erityisen hyvä, kun ottaa huomioon, että käytit vain yhtä kättä. Kurotit suutelemaan kaulaani, hampaasi pureutuivat hetkeksi ihoani vasten. Vaimea inahdus karkasi huuliltani, hillitsin kuitenkin itseni. Kiepautit itsesi päälleni ja painoit minut valkoista lakanaa vasten. Suutelit huuliani kiihkeästi ja nousit sitten ylös. 

"Ensikerralla sitten, Declan.. Annan sinun kärsiä hetken aikaa..", kuiskasit vihjaavasti ja iskit silmää. 

Marie x Kyo ~ 1

Istuin sängylläni ja vedin syvään henkeä. Lempeä kevättuuli puhalsi keveästi auki olevasta ikkunasta ja sai hiukseni leijailemaan mukanaan. Läksykirjat lepäsivät avonaisina vieressäni ja kynä niiden vierellä, koskemattomana. Halusin kuulla äänesi, olin epätoivoinen. Elin haavemaailmassa ikuisten ajatusteni vankina. Uneksin sinusta päivät pitkät. Katselin sinua koulussa, salaa tietenkin. Olin aivan liian ujo puhumaan. Kun vain ajattelinkin sinulle puhumista, tai edes vieressäsi seisomista, käteni tärisivät hullun lailla. Sydämeni hakkasi kuin viimeistä päivää. Ajatukseni menivät sekaisin, en kyennyt tekemään mitään. Niin minulle kävi aina kun vain katseemme kohtasivat. Halusin tunnustaa sinulle kaiken, alusta lähtien. Olin jo vuosia haikaillut perääsi, toivonut että joskus edes katsoisit minuun päin. Mutta miksipä katsoisitkaan, kun en kauniskaan ole. Saisit kenet tahansa, tuskin tyytyisit tällaiseen runoja rustaavaan naapurintyttöön.

Käteni kurotti vierelläni lojuvaa kynää kohden. Kapeat sormeni kietoutuivat köynnösmäisesti sen ympärille ja nostivat sen ilmaan tarkkojen silmieni tutkittavaksi. Tavallinen mustekynähän se oli. Sain sen muutama vuosi sitten äidiltäni syntymäpäivälahjaksi. Kääntelin kynää sormissani. Havaitsin kultaisen tekstin kynän reunassa.
"La verdad..", kuiskasin ääneen. Totuus. Sitä sanat tarkoittivat. Huokaisin syvään. Elämä tuntui turhalta, jokainen päivä oli toisensa kaltainen. Istuin vain kotona, ainoana seuranani olivat kuluneet koulukirjat.

Irtauduin haavemaailmastani säpsähtäen. Puhelimeni värisi peitolla. Kurtistin kulmiani hämmästyneenä. Kuka oikein soittaisi, varsinkaan tähän aikaan? Nappasin puhelimen käteeni ja tuijotin sen kirkasta näyttöä. Minulle täysin tuntematon numero. Varmasti jokin lehtikauppias.. Heilautin hiukseni toiselle olalleni ja ajattelin, että eipä minulla hävittävääkään ollut.
"Marie", vastasin tyynellä, välinpitämättömällä äänellä. Pyörittelin edelleen mustekynää kädessäni. Tuijotin valkoisella seinällä sijaitsevaa kelloa, keskityin sen hiljaiseen raksutukseen.

"Tuota.. Anteeksi näin myöhäinen soitto.. Kyo täällä".

Well, well.. What do we have here..?

Heipsan~ Olen siis transsukupuolinen kissa asiallinen nuorineiti täältä Suomen perämetsistä. Blogissani olen päättänyt julkaista fanfictioneita, oneshotteja, imagineita.. (koska sitähän ei blogin nimestä päätellyt.. ✖) ..kaikkea mitä vain voit kuvitella~! Useimmat kuvani napsin pitkin we♥it-sivustoa, joka onkin useille varmasti tuttu juttu. Minulle saa toki pistää toiveita aiheista ja hahmoista, joskaan en voi kaikkea hahmotuntemukseni takia toteuttaa. Pyrin postailemaan viimeistään kahden viikon sisällä, joskin toivon kykeneväni useampaan ficciin viikossa. (Jos turhan pitkiä taukoja ilmaantuu, pyydän hartaasti anteeksi, koulu painaa päälle..)

Toivon että saisin kaveripiirini ulkopuoleltakin lukijoita. Ja muistakaas, kaikenkarvaiset ystäväiseni, kaikille tutuillenne saa mainostaa~!
✌: chiciro